JIPPIII

JIPPIII



Liukumäessä on kivaa. Vuoren huipulle kapuaminenkin on kivaa, jos tykkää hallita haasteita ja viljellä määrätietoisia suunnitelmia. Säännöllinen verenpaineen tarkistaminen ja vitamiinipurkit pitävät yllä kiipeilykuntoa. Suunniteltu huominen ja järki kädessä eteenpäin pitävät yllä sykettä. Kyltti toisensa jälkeen tuntee tekevänsä hyödyllisiä asioita. Horisontissa näkee lisää kutkuttavia etappeja. Kapuaminen palkitsee uutteran.

Mutta joskus sitä sitten heittää kaikenmaailman purnukat ja strategiat nurkkaan. Seisoo vuoren huipulla ja ohittaa out of control kyltin. Astuu tietoisesti hallitsemattomaan. Näkee hallinnan harhan. Oman elämänsä käsikirjoitetun kamarinäytelmän. Päättää luottaa. Antaa liukua. Antaa tunteiden purskuta. Antaa elämän työntää vauhtia. Pistää aikansa sellaiseen mikä vuoren toisella puolella oli hyödytöntä ajanhaskuuta. Tuntee itsensä ihan toiseksi. Alkaa miettiä, että kuka se oli joka kapusi ja millä lihaksilla. Alkaa nauraa sille mikä ennen oli pirun vakavaa. Ja kun törmää kyltteihin, liimaa niihin taskustaan pieniä tarroja, joissa lukee: Liukumäessä tänään vauhdin antajana Elämä. Tule!







--- Akkunala / vastasatanut akkuna / Jippiii / Alina Vitiä ---

2 kommenttia:

  1. Jos ei viihdy vauhdeissa alkuunkaan, koko kuntokukkulan voi onneksi myös kiertää. Jos vaan uskaltaa kokeilla polkua, jota ei löydy googlemapsista.

    /Anneli K.

    VastaaPoista
  2. Kyllä! Kuntopiiri on onneksi vapaaehtoista. Niin kukkulan toisella puolella voi olla riippukeinu kookospähkinädrinksulla varustettuna... Matkailua googlemapsin ulkopuolella, toivotan tervetulleeksi minäkin.

    VastaaPoista