AIVOLOMA




AIVOLOMA






Aivot pitävät lomailusta. Mutta mitä tehdä mielelle, joka ei suostu lähtemään Las Palmasiin, vaan pörrää päässä väkkäränä? Vastaus löytyy mielekkäästä sisustuksesta.


OPERAATIO MIELEKÄS SISUSTUS


Viime aikoina on tullut sanottua turpa kii/ shut up/ fuck off usein. Ihan vaan iloisesti itselle. Mielelle. Tuolle tehokkaalle puurtajalle, joka tykkää olla kaikkien ajatusten kanssa kaikkialla kaiken aikaa lomia pitämättä.


No komentelun lisäksi olen järjestänyt tunnolliselle työntekijälle palkinnoksi henkilökohtaisen työtilan, oleskelupaikan omassa rauhassa. Siellä mieli saa puuhastella mitä sen mieli tekee häiritsemättä minua ja minun häiritsemättä sitä.


On hyvä pysytellä väleissä mielen kanssa, koska sen huhkimista tarvitsee kuitenkin moneen asiaan, jotta hommat luistaa. Ettei ole latvasta ihan tuulenpesänä. Mutta joskus mieli on tiellä. Sotkemassa vaan siinä rutiinianalyyseillaan ja oletusarvoillaan. Niinpä kun haluan mennä jostakin läpi ilman järkeilyä, lähetän mieleni parkkiin työhuoneeseensa. Jotta on tilaa virrata, tuntea, tunnustella, antaa uuden tulla ilman että mieli, tuo yliahkera veikkonen, on siinä tukkeena valvomassa aikataulua ja etikettiä. Se tuppaa olemaa väliin vähän tylsä tyyppi iänikuisine jaaritteluineen ja pikkumaisuuksineen.


Tämä mielen olohuone sijaitsee pääni laitimmaisessa kolkassa, mutta se ei ole mikään pölyinen loukko vaan mielekkäästi sisustettu tyylikäs lukaali. Ahkera veikkonen ansaitsee parasta. Mielen kammiossa pitää olla reilusti mielenkiintoista puuhasteltavaa. Se rakastaa lajittelua, yksityiskohtia ja vatvomista loputtomiin.


Sisustukseen kuuluu taidokkaasti kirjailtu nojatuoli, joka on niin miellyttävä istua, ettei siitä tee mieli nousta heti ylös. Lisäksi löytyy viehättävä lukulamppu sekä runsaasti ristikkolehtiä ja sudokuja. Tarjolla on myös 10 000 palan maisemapalapelejä, joissa on runsaasti samaa sävyä, loputtomiin tähtitaivasta, merta jne. Pöydällä on kaunis antiikkipeltirasia, jonka lukko avautuu joka kerta eri numeroyhdistelmällä. Rasia on täynnä epäselvillä käsialoilla kirjoitettuja postikortteja ja traagisia rakkauskirjeitä. Löytyy myös pari puhelinluetteloa, karttaa, kuvastoa, kauppalistoja, kattava tilasto kaikista tehdyistä virheistä sekä elämänsuunnittelukaavioita ja -oppaita. Jos mieli kaipaa kupin kuumaa, saatavilla on ohjekirja ja täydellinen tarpeisto japanilaisen teeseremonian läpiviemiseen. Lisäksi on tekniikkalaatikko täynnä johtoja ja laitteita, jotka melkein sopivat sekä lankalaatikko selvittämättömiä cashmirevyyhtejä.


Ratkaisu on siinä mielessä hyvä, ettei tarvitse pakottaa mieltä matkustamaan väkisin lomalle eteerisillä meditaatioilla, mielikuvaharjoituksilla, lääkenapeilla tai muilla mielen tyhjennys-täydennysrääkeillä. Se kun ei yhtään tykkää semmoisista. Sen intohimo on saada puuhastella eikä lojua biitsillä.


Kiitos oman lukaalin, meillä säilyy rauha ja keskinäinen kunnioitus. Ei tarvitse lukita ketään kellariin tai rutistaa oven väliin, että et tuu kuule tänne ny hösäämään. Toki mieli välillä nousee ylös mukavasta nojatuolistaan ja lähtee harhailemaan kesken kaiken vaikka on muuta sovittu. Mutta niinhän sitä tekee potalle opetteleva lapsikin alkuunsa. Ja kun oppi on mennyt perille, harva lähtee enää kesken istunnon vaeltelemaan. Mutta alkuvaiheessa shutup-fuckoff lempeän jämäkästi on tarpeen.


Sytytän lukulampun, pim. Järjestän lehdet houkuttelevaksi viuhkaksi, viuh. Nollaan peltilaatikon numerosarjan ja laitan Saharan dyynit -palapelin pöydälle. No niin kiitos taas ahkerasta urakoinnista ja tervetuloa. Heitämme yläfemmat kammion ovella ja vips lähden ulos päästäni tapaamisiin mielen tuolle puolen.


Mieletöntä.





--- Akkunala / vastasatanut akkuna / Aivoloma / Alina Vitiä ---

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti